Substantiivi

muokkaa

tuulihaka (9-D)[1]

  1. avatun ikkunan määräasennossa pitävä haka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪uːliˌhɑkɑ/
  • tavutus: tuu‧li‧ha‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuulihaka tuulihaat
genetiivi tuulihaan tuulihakojen
(tuulihakain)
partitiivi tuulihakaa tuulihakoja
akkusatiivi tuulihaka;
tuulihaan
tuulihaat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuulihaassa tuulihaoissa
elatiivi tuulihaasta tuulihaoista
illatiivi tuulihakaan tuulihakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuulihaalla tuulihaoilla
ablatiivi tuulihaalta tuulihaoilta
allatiivi tuulihaalle tuulihaoille
muut sijamuodot
essiivi tuulihakana tuulihakoina
translatiivi tuulihaaksi tuulihaoiksi
abessiivi tuulihaatta tuulihaoitta
instruktiivi tuulihaoin
komitatiivi tuulihakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tuulihaa-
vahva vartalo tuulihaka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

yhdyssana sanoista tuuli ja haka

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-D