Katso myös: Haka, häkä
Katso artikkeli Haka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

haka (9-D) (monikko haat)

  1. metallinen tai puinen koukku, jolla salvataan ovi, ikkuna, laatikko tai muu sellainen; säppi
    ovi on haassa
  2. uittohaka, puoshaka, keksi
  3. (arkikieltä) mestari, hai, kova tekijä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhɑkɑ/
  • tavutus: ha‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haka haat
genetiivi haan hakojen
(hakain)
partitiivi hakaa hakoja
akkusatiivi haka;
haan
haat
sisäpaikallissijat
inessiivi haassa haoissa
elatiivi haasta haoista
illatiivi hakaan hakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haalla haoilla
ablatiivi haalta haoilta
allatiivi haalle haoille
muut sijamuodot
essiivi hakana hakoina
translatiivi haaksi haoiksi
abessiivi haatta haoitta
instruktiivi haoin
komitatiivi hakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haa-
vahva vartalo haka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hakaliitos, hakalukko, hakamies, hakaneula, hakarauta, hakaristi, hakasauma, hakasulje, hakasulku, hakaviivain, hakaviivoitin, ikkunanhaka, karbiinihaka, kiertohaka, lankahaka, ovenhaka, palohaka, puoshaka, salpahaka, tuulihaka, uittohaka,

  hakaluu

Substantiivi

muokkaa

haka (9-D) (monikko haat)

  1. aidattu laidun

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hakamaa, hevoshaka, lammashaka, lehmihaka, vasikkahaka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

haka (9) (monikko hakat)

  1. maorien perinteinen taisteluun valmistanut sotahuutoa sisältävä tanssi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haka hakat
genetiivi hakan hakojen
(hakain)
partitiivi hakaa hakoja
akkusatiivi haka;
hakan
hakat
sisäpaikallissijat
inessiivi hakassa hakoissa
elatiivi hakasta hakoista
illatiivi hakaan hakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hakalla hakoilla
ablatiivi hakalta hakoilta
allatiivi hakalle hakoille
muut sijamuodot
essiivi hakana hakoina
translatiivi hakaksi hakoiksi
abessiivi hakatta hakoitta
instruktiivi hakoin
komitatiivi hakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • lainasana maorin kielestä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Artikkelit 732, 2233 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

haka (monikko hakas tai haka)

  1. haka (sotatanssi)

Etymologia

muokkaa
  • lainasana maorin kielestä

Islanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi haka hakan hökur hökurnar
akkusatiivi höku hökuna hökur hökurnar
datiivi höku hökunni hökum hökunum
genetiivi höku hökunnar haka hakanna

haka f.

  1. leuka

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhaːka/

Substantiivi

muokkaa

haka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  3. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  4. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta haki

haka

  1. hakata hakulla
  2. merkitä tarkistetuksi, ruksata

Kašubi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

haka f.

  1. haka (koukku)

Substantiivi

muokkaa

haka

  1. haka (sotatanssi)

Etymologia

muokkaa
  • oseaanisen kantakielen sanasta *sanga

Huomautukset

muokkaa

Nama (afrikkalainen)

muokkaa

Numeraali

muokkaa

haka

  1. (kardinaaliluku) neljä

Substantiivi

muokkaa
  1. (bokmål, taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta hake

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Substantiivi

muokkaa
  1. (nynorsk, taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta hake

Substantiivi

muokkaa

haka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta hak

Rapanui

muokkaa

haka

  1. tehdä

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

haka yl. (1) (yks. määr. hakan[luo], mon. epämäär. hakor [luo], mon. määr. hakorna [luo])

  1. leuka

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • haka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)