Katso myös: Haka, häkä

Suomi muokkaa

Katso artikkeli Haka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi muokkaa

haka (9-D) (monikko haat)

  1. metallinen tai puinen koukku, jolla salvataan ovi, ikkuna, laatikko tai muu sellainen; säppi
    ovi on haassa
  2. uittohaka, puoshaka, keksi
  3. (arkikieltä) mestari, hai, kova tekijä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑkɑ/
  • tavutus: ha‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haka haat
genetiivi haan hakojen
(hakain)
partitiivi hakaa hakoja
akkusatiivi haka;
haan
haat
sisäpaikallissijat
inessiivi haassa haoissa
elatiivi haasta haoista
illatiivi hakaan hakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi haalla haoilla
ablatiivi haalta haoilta
allatiivi haalle haoille
muut sijamuodot
essiivi hakana hakoina
translatiivi haaksi haoiksi
abessiivi haatta haoitta
instruktiivi haoin
komitatiivi hakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo haa-
vahva vartalo haka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

hakaliitos, hakalukko, hakamies, hakaneula, hakarauta, hakaristi, hakasauma, hakasulje, hakasulku, hakaviivain, hakaviivoitin, ikkunanhaka, karbiinihaka, kiertohaka, lankahaka, ovenhaka, palohaka, puoshaka, salpahaka, tuulihaka, uittohaka,

  hakaluu

Substantiivi muokkaa

haka (9-D) (monikko haat)

  1. aidattu laidun

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hakamaa, hevoshaka, lammashaka, lehmihaka, vasikkahaka

Aiheesta muualla muokkaa

  • haka Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

haka (9) (monikko hakat)

  1. maorien perinteinen taisteluun valmistanut sotahuutoa sisältävä tanssi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi haka hakat
genetiivi hakan hakojen
(hakain)
partitiivi hakaa hakoja
akkusatiivi haka;
hakan
hakat
sisäpaikallissijat
inessiivi hakassa hakoissa
elatiivi hakasta hakoista
illatiivi hakaan hakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hakalla hakoilla
ablatiivi hakalta hakoilta
allatiivi hakalle hakoille
muut sijamuodot
essiivi hakana hakoina
translatiivi hakaksi hakoiksi
abessiivi hakatta hakoitta
instruktiivi hakoin
komitatiivi hakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo haka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • lainasana maorin kielestä

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

haka (monikko hakas tai haka)

  1. haka (sotatanssi)

Etymologia muokkaa

  • lainasana maorin kielestä

Islanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
epämääräinen määräinen epämääräinen määräinen
nominatiivi haka hakan hökur hökurnar
akkusatiivi höku hökuna hökur hökurnar
datiivi höku hökunni hökum hökunum
genetiivi höku hökunnar haka hakanna

haka f.

  1. leuka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhaːka/

Substantiivi muokkaa

haka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  3. (taivutusmuoto) yksikön datiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  4. (taivutusmuoto) monikon genetiivin epämääräinen muoto sanasta haki
  5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin epämääräinen muoto sanasta haki

Verbi muokkaa

haka

  1. hakata hakulla
  2. merkitä tarkistetuksi, ruksata

Kašubi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haka f.

  1. haka (koukku)

Maori muokkaa

Substantiivi muokkaa

haka

  1. haka (sotatanssi)

Etymologia muokkaa

  • oseaanisen kantakielen sanasta *sanga

Huomautukset muokkaa

Nama (afrikkalainen) muokkaa

Numeraali muokkaa

haka

  1. (kardinaaliluku) neljä

Norja muokkaa

Substantiivi muokkaa

  1. (bokmål, taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta hake

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Substantiivi muokkaa

  1. (nynorsk, taivutusmuoto) yksikön nominatiivin määräinen muoto sanasta hake

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

haka

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta hak

Rapanui muokkaa

Verbi muokkaa

haka

  1. tehdä

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

haka yl. (1) (yks. määr. hakan[luo], mon. epämäär. hakor [luo], mon. määr. hakorna [luo])

  1. leuka

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • haka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)