säppi
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsæpːi/
- tavutus: säp‧pi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | säppi | säpit |
| genetiivi | säpin | säppien (säppein) |
| partitiivi | säppiä | säppejä |
| akkusatiivi | säppi; säpin |
säpit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | säpissä | säpeissä |
| elatiivi | säpistä | säpeistä |
| illatiivi | säppiin | säppeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | säpillä | säpeillä |
| ablatiivi | säpiltä | säpeiltä |
| allatiivi | säpille | säpeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | säppinä | säppeinä |
| translatiivi | säpiksi | säpeiksi |
| abessiivi | säpittä | säpeittä |
| instruktiivi | – | säpein |
| komitatiivi | – | säppeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | säpi- | |
| vahva vartalo | säppi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaslaavilainen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- säppi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.