laidun
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- alue, jolla kasveja ravinnokseen käyttävät kotieläimet laiduntavat
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑi̯dun/
- tavutus: lai‧dun
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laidun | laitumet |
| genetiivi | laitumen | laitumien laidunten |
| partitiivi | laidunta | laitumia |
| akkusatiivi | laidun; laitumen |
laitumet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laitumessa | laitumissa |
| elatiivi | laitumesta | laitumista |
| illatiivi | laitumeen | laitumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laitumella | laitumilla |
| ablatiivi | laitumelta | laitumilta |
| allatiivi | laitumelle | laitumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laitumena (laidunna) |
laitumina |
| translatiivi | laitumeksi | laitumiksi |
| abessiivi | laitumetta | laitumitta |
| instruktiivi | – | laitumin |
| komitatiivi | – | laitumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laitume- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laidun- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. alue, jolla karja laiduntaa
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaakarjanlaidun, kesälaidun, laidunhalvaus, laidunkausi, laidunkouristus, laidunkuume, laidunmaa, laidunnurmi, laidunrehu, laidunruoho, laidunruokinta, lammaslaidun, luonnonlaidun, mehiläislaidun, peltolaidun, riistalaidun, viljelyslaidun
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.