SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

keksi (5)

  1. tavallisesti tehdasmaisesti valmistettu pieni, ohut, kuivaksi paistettu makea tai suolainen leivonnainen
    Syödä keksejä kahvin kanssa.
    voileipäkeksi, suolakeksi
  2. (tietotekniikka) eväste

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkeksi/
  • tavutus: kek‧si

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keksi keksit
genetiivi keksin keksien
(keksein)
partitiivi keksiä keksejä
akkusatiivi keksi;
keksin
keksit
sisäpaikallissijat
inessiivi keksissä kekseissä
elatiivi keksistä kekseistä
illatiivi keksiin kekseihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keksillä kekseillä
ablatiivi keksiltä kekseiltä
allatiivi keksille kekseille
muut sijamuodot
essiivi keksinä kekseinä
translatiivi keksiksi kekseiksi
abessiivi keksittä kekseittä
instruktiivi keksein
komitatiivi kekseine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keksi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

laina ruotsin sanasta kex, joka on itse lainattu englannin sanasta cakes (sanan cake ("kakku") monikkomuoto)[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

grahamkeksi, helakeksi, kaurakeksi, keksilaatikko, keksinmuru, keksinpala, keksipakkaus, keksirasia, keksitehdas, koirankeksi, suolakeksi, suklaakeksi, täytekeksi, vaniljakeksi, vohvelikeksi, voileipäkeksi

IdiomitMuokkaa

  • hymyillä kuin Hangon keksi – hymyillä aurinkoisen leveästi

SubstantiiviMuokkaa

keksi (5)

  1. uittohaka, puutavaran uitossa käytetty pitkävartinen työkalu, jonka toisessa päässä tavallisesti on veto- ja työntöpiikillinen teräskärki
    Keksi on monitoimiväline, jota käytetään puutavaran siirtelyyn, sestomiseen ja apuvälineenä uittoveneellä liikuttaessa.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

uittokeksi, keksinvarsi, lehtikeksi, palokeksi, tukkikeksi, tuppikeksi, venekeksi,

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • keksi Kielitoimiston sanakirjassa

VerbiMuokkaa

keksi

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä keksiä
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä keksiä
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä keksiä
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä keksiä

ViitteetMuokkaa

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.