SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

pipari (6)[1]

  1. (arkikieltä) piparkakku
  2. (tietotekniikka) eväste
  3. (slangia) naisen sukupuolielimestä (emätin) joskus käytetty ilmaus (vrt. pimppi, pimppa)
    Tommi sai kerrankin piparia.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpipɑri/
  • tavutus: pi‧pa‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pipari piparit
genetiivi piparin piparien
pipareiden
pipareitten
partitiivi piparia pipareita
pipareja
akkusatiivi pipari;
piparin
piparit
sisäpaikallissijat
inessiivi piparissa pipareissa
elatiivi piparista pipareista
illatiivi pipariin pipareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piparilla pipareilla
ablatiivi piparilta pipareilta
allatiivi piparille pipareille
muut sijamuodot
essiivi piparina pipareina
translatiivi pipariksi pipareiksi
abessiivi piparitta pipareitta
instruktiivi piparein
komitatiivi pipareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pipari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

IdiomitMuokkaa

  • mennä pipariksi epäonnistua

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • pipari Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6