Wikipedia
Katso artikkeli Emätin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

emätin (33-C)

  1. (sukupuolielimistö) vagina; naaraspuolisten nisäkkäiden sukupuolielinten osa, joka yhdistää ulkosynnyttimet ja kohdun

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈemæt̪in/
  • tavutus: e‧mä‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi emätin emättimet
genetiivi emättimen emättimien
emätinten
partitiivi emätintä emättimiä
akkusatiivi emätin;
emättimen
emättimet
sisäpaikallissijat
inessiivi emättimessä emättimissä
elatiivi emättimestä emättimistä
illatiivi emättimeen emättimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi emättimellä emättimillä
ablatiivi emättimeltä emättimiltä
allatiivi emättimelle emättimille
muut sijamuodot
essiivi emättimenä
(emätinnä)
emättiminä
translatiivi emättimeksi emättimiksi
abessiivi emättimettä emättimittä
instruktiivi emättimin
komitatiivi emättimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo emättime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
emätin-

Etymologia

muokkaa

emä + -ttää -> *emättää (ei käytössä) + -in

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
  • (naaraspuolisten nisäkkäiden ulkosynnyttimet ja kohdun yhdistävä osa)
(anatomia, yleiskieltä) vagina
(arkikieltä, hieman alatyylinen ja lapsekaskin) hässäkkä; pimppi
(alatyyliä) vittu, pillu, pimpero, pimpsa, pipari, reva, römpsä, toosa, tuhero, tussu, tavara, mirri
(leikkimielinen) riemurasia, ripsipiirakka
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • emätin Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 869, 3011 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa