SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kohtu (1)

  1. (elimistö) naaraspuolisilla nisäkkäillä oleva lihaksikas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa ja kehittyy
  2. (murteellinen) kohtuu-, kohtuus

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkoht̪u/
  • tavutus: koh‧tu

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohtu kohdut
genetiivi kohdun kohtujen
partitiivi kohtua kohtuja
akkusatiivi kohtu;
kohdun
kohdut
sisäpaikallissijat
inessiivi kohdussa kohduissa
elatiivi kohdusta kohduista
illatiivi kohtuun kohtuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohdulla kohduilla
ablatiivi kohdulta kohduilta
allatiivi kohdulle kohduille
muut sijamuodot
essiivi kohtuna kohtuina
translatiivi kohduksi kohduiksi
abessiivi kohdutta kohduitta
instruktiivi kohduin
komitatiivi kohtuine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • mahdollisesti sanan kohta 'paikka' johdos[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kohdunkannatin, kohdunkaula, kohdunlaskeuma, kohdunnapukka, kohdunpoisto, kohdunrunko, kohdunsuu, kohdunvuokraus, kohtuelämä, kohtuhaava, kohtuhinta, kohtukatarri, kohtukuolema, kohtukuukausi, kohtukuume, kohtusyöpä, kohtuvesi

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kohtu Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kohtu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kohus ('oikeus', 'tuomioistuin')
    Kohtu tänav on Tallinna vanalinnas asuv tänav. – Tuomioistuimenkatu on Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva katu.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kohtu sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"

ViitteetMuokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)