Wikipedia
Katso artikkeli Kohtu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kohtu (1)

  1. (elimistö) naaraspuolisilla nisäkkäillä oleva lihaksikas elin, jonka sisällä sikiö kasvaa ja kehittyy
  2. (murteellinen) kohtuu-, kohtuus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoht̪u/
  • tavutus: koh‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohtu kohdut
genetiivi kohdun kohtujen
partitiivi kohtua kohtuja
akkusatiivi kohtu;
kohdun
kohdut
sisäpaikallissijat
inessiivi kohdussa kohduissa
elatiivi kohdusta kohduista
illatiivi kohtuun kohtuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohdulla kohduilla
ablatiivi kohdulta kohduilta
allatiivi kohdulle kohduille
muut sijamuodot
essiivi kohtuna kohtuina
translatiivi kohduksi kohduiksi
abessiivi kohdutta kohduitta
instruktiivi kohduin
komitatiivi kohtuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kohdu-
vahva vartalo kohtu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • mahdollisesti sanan kohta 'paikka' johdos[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kohdunkannatin, kohdunkaula, kohdunlaskeuma, kohdunnapukka, kohdunpoisto, kohdunrunko, kohdunsuu, kohdunvuokraus, kohtuelämä, kohtuhaava, kohtuhinta, kohtukatarri, kohtukuolema, kohtukuukausi, kohtukuume, kohtusyöpä, kohtuvesi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kohtu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 3053 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

muokkaa

kohtu

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kohus ('oikeus', 'tuomioistuin')
    Kohtu tänav on Tallinna vanalinnas asuv tänav. – Tuomioistuimenkatu on Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva katu.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kohtu sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)