Katso myös: Sikiö

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sikiö (3)

  1. monisoluisten eläinten kehitysaste ennen syntymistä
  2. (murteellinen) lapsi
  3. (vanhentunut) ihtiriekko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsikiø/
  • tavutus: si‧ki‧ö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sikiö sikiöt
genetiivi sikiön sikiöiden
sikiöitten
partitiivi sikiötä sikiöitä
akkusatiivi sikiö;
sikiön
sikiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi sikiössä sikiöissä
elatiivi sikiöstä sikiöistä
illatiivi sikiöön sikiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sikiöllä sikiöillä
ablatiivi sikiöltä sikiöiltä
allatiivi sikiölle sikiöille
muut sijamuodot
essiivi sikiönä sikiöinä
translatiivi sikiöksi sikiöiksi
abessiivi sikiöttä sikiöittä
instruktiivi sikiöin
komitatiivi sikiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sikiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä siitä[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

epäsikiö, sekasikiö, sikiöaika, sikiöasento, sikiöikä, sikiökalvo, sikiökausi, sikiökehitys, sikiökuolema, sikiönkehitys, sikiönlähdetys, sikiövaurio

Aiheesta muualla muokkaa

  • sikiö Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)