nisäkäs
SuomiMuokkaa
SubstantiiviMuokkaa
nisäkäs (41-A) (monikko nisäkkäät)
- imettäväinen; selkäjänteisten nisäkkäiden luokkaan kuuluva eläin, joka imettää poikasiaan
- Kirahvikin on nisäkäs, onhan sillä seitsemän kaulanikamaa.
TaivutusMuokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | nisäkäs | nisäkkäät |
genetiivi | nisäkkään | nisäkkäiden nisäkkäitten |
partitiivi | nisäkästä | nisäkkäitä |
akkusatiivi | nisäkäs; nisäkkään |
nisäkkäät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | nisäkkäässä | nisäkkäissä |
elatiivi | nisäkkäästä | nisäkkäistä |
illatiivi | nisäkkääseen | nisäkkäisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | nisäkkäällä | nisäkkäillä |
ablatiivi | nisäkkäältä | nisäkkäiltä |
allatiivi | nisäkkäälle | nisäkkäille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | nisäkkäänä | nisäkkäinä |
translatiivi | nisäkkääksi | nisäkkäiksi |
abessiivi | nisäkkäättä | nisäkkäittä |
instruktiivi | – | nisäkkäin |
komitatiivi | – | nisäkkäine- + omistusliite |
EtymologiaMuokkaa
sanasta nisä ja takaliitteestä -käs; Reinhold von Beckerin käyttöön ottama uudissana[1]
KäännöksetMuokkaa
1. imettäväinen eläin
|
Liittyvät sanatMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa
Aiheesta muuallaMuokkaa
- nisäkäs Kielitoimiston sanakirjassa
ViitteetMuokkaa
- ↑ Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.