poikanen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaapoikanen (38)
- eläimen jälkeläinen
- Linnunpoikaset ovat jo lentäneet pesästä.
- (kuvaannollisesti) nuori poika, pikkupoika
- Olinhan siihen aikaan vasta poikanen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: [ˈpoikɑnen]
Tavutus
muokkaa- tavutus: poi‧ka‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | poikanen | poikaset |
genetiivi | poikasen | poikasten poikasien |
partitiivi | poikasta | poikasia |
akkusatiivi | poikanen; poikasen |
poikaset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | poikasessa | poikasissa |
elatiivi | poikasesta | poikasista |
illatiivi | poikaseen | poikasiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | poikasella | poikasilla |
ablatiivi | poikaselta | poikasilta |
allatiivi | poikaselle | poikasille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | poikasena (poikasna) |
poikasina |
translatiivi | poikaseksi | poikasiksi |
abessiivi | poikasetta | poikasitta |
instruktiivi | – | poikasin |
komitatiivi | – | poikasine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | poikase- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
poikas- |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaa- (eläimen jälkeläinen) pentu
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- poikanen Kielitoimiston sanakirjassa