poikanen
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaapoikanen (38)
- eläimen jälkeläinen
- Linnunpoikaset ovat jo lentäneet pesästä.
- (kuvaannollisesti) nuori poika, pikkupoika
- Olinhan siihen aikaan vasta poikanen.
Ääntäminen
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | poikanen | poikaset |
| genetiivi | poikasen | poikasten poikasien |
| partitiivi | poikasta | poikasia |
| akkusatiivi | poikanen; poikasen |
poikaset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | poikasessa | poikasissa |
| elatiivi | poikasesta | poikasista |
| illatiivi | poikaseen | poikasiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | poikasella | poikasilla |
| ablatiivi | poikaselta | poikasilta |
| allatiivi | poikaselle | poikasille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | poikasena (poikasna) |
poikasina |
| translatiivi | poikaseksi | poikasiksi |
| abessiivi | poikasetta | poikasitta |
| instruktiivi | – | poikasin |
| komitatiivi | – | poikasine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | poikase- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
poikas- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- poikanen Kielitoimiston sanakirjassa