Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

poikanen (38)

  1. eläimen jälkeläinen
    Linnunpoikaset ovat jo lentäneet pesästä.
  2. (kuvaannollisesti) nuori poika, pikkupoika
    Olinhan siihen aikaan vasta poikanen.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: [ˈpoikɑnen]
Tavutus muokkaa
  • tavutus: poi‧ka‧nen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi poikanen poikaset
genetiivi poikasen poikasten
poikasien
partitiivi poikasta poikasia
akkusatiivi poikanen;
poikasen
poikaset
sisäpaikallissijat
inessiivi poikasessa poikasissa
elatiivi poikasesta poikasista
illatiivi poikaseen poikasiin
ulkopaikallissijat
adessiivi poikasella poikasilla
ablatiivi poikaselta poikasilta
allatiivi poikaselle poikasille
muut sijamuodot
essiivi poikasena
(poikasna)
poikasina
translatiivi poikaseksi poikasiksi
abessiivi poikasetta poikasitta
instruktiivi poikasin
komitatiivi poikasine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo poikase-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
poikas-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
  • (eläimen jälkeläinen) pentu
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa