Koiranpentuja

Substantiivi

muokkaa

pentu (1-J)

  1. eläimen, erityisesti nisäkkään poikanen
  2. (puhekieltä, mahdollisesti halventava) lapsi
    Miksi tuo pentu on täällä?
    Pennut, nyt ulos leikkimään!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpent̪u/
  • tavutus: pen‧tu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pentu pennut
genetiivi pennun pentujen
partitiivi pentua pentuja
akkusatiivi pentu;
pennun
pennut
sisäpaikallissijat
inessiivi pennussa pennuissa
elatiivi pennusta pennuista
illatiivi pentuun pentuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pennulla pennuilla
ablatiivi pennulta pennuilta
allatiivi pennulle pennuille
muut sijamuodot
essiivi pentuna pentuina
translatiivi pennuksi pennuiksi
abessiivi pennutta pennuitta
instruktiivi pennuin
komitatiivi pentuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo pennu-
vahva vartalo pentu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos sanasta peni[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karhunpentu, kissanpentu, koiranpentu, leijonanpentu, pentukoira, sijoituspentu, sudenpentu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • pentu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 58 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. pentu.