pentu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- eläimen, erityisesti nisäkkään poikanen
- (puhekieltä, mahdollisesti halventava) lapsi
- Miksi tuo pentu on täällä?
- Pennut, nyt ulos leikkimään!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpent̪u/
- tavutus: pen‧tu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pentu | pennut |
| genetiivi | pennun | pentujen |
| partitiivi | pentua | pentuja |
| akkusatiivi | pentu; pennun |
pennut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pennussa | pennuissa |
| elatiivi | pennusta | pennuista |
| illatiivi | pentuun | pentuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pennulla | pennuilla |
| ablatiivi | pennulta | pennuilta |
| allatiivi | pennulle | pennuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pentuna | pentuina |
| translatiivi | pennuksi | pennuiksi |
| abessiivi | pennutta | pennuitta |
| instruktiivi | – | pennuin |
| komitatiivi | – | pentuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | pennu- | |
| vahva vartalo | pentu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: pentumainen
- substantiivit: pentue
Yhdyssanat muokkaa
karhunpentu, kissanpentu, koiranpentu, leijonanpentu, pentukoira, sijoituspentu, sudenpentu
Aiheesta muualla muokkaa
- pentu Kielitoimiston sanakirjassa