pentu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- eläimen, erityisesti nisäkkään poikanen
- (puhekieltä, mahdollisesti halventava) lapsi
- Miksi tuo pentu on täällä?
- Pennut, nyt ulos leikkimään!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpent̪u/
- tavutus: pen‧tu
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | pentu | pennut |
genetiivi | pennun | pentujen |
partitiivi | pentua | pentuja |
akkusatiivi | pentu; pennun |
pennut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | pennussa | pennuissa |
elatiivi | pennusta | pennuista |
illatiivi | pentuun | pentuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | pennulla | pennuilla |
ablatiivi | pennulta | pennuilta |
allatiivi | pennulle | pennuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | pentuna | pentuina |
translatiivi | pennuksi | pennuiksi |
abessiivi | pennutta | pennuitta |
instruktiivi | – | pennuin |
komitatiivi | – | pentuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | pennu- | |
vahva vartalo | pentu- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: pentumainen
- substantiivit: pentue
Yhdyssanat
muokkaakarhunpentu, kissanpentu, koiranpentu, leijonanpentu, pentukoira, sijoituspentu, sudenpentu
Aiheesta muualla
muokkaa- pentu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 58 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa