unge
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava) jyrätty pelto
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | unge | unkeet |
| genetiivi | unkeen | unkeiden unkeitten |
| partitiivi | ungetta | unkeita |
| akkusatiivi | unge; unkeen |
unkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | unkeessa | unkeissa |
| elatiivi | unkeesta | unkeista |
| illatiivi | unkeeseen | unkeisiin unkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | unkeella | unkeilla |
| ablatiivi | unkeelta | unkeilta |
| allatiivi | unkeelle | unkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | unkeena | unkeina |
| translatiivi | unkeeksi | unkeiksi |
| abessiivi | unkeetta | unkeitta |
| instruktiivi | – | unkein |
| komitatiivi | – | unkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | unkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
unget- | |
Liittyvät sanat muokkaa
Latina muokkaa
Verbi muokkaa
unge
- (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ungō
Ruotsi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
unge
- (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta ung
Substantiivi muokkaa
unge yl. (2) (yks. määr. ungen [luo], mon. epämäär. ungar[luo], mon. määr. ungarna [luo])
Tanska muokkaa
Adjektiivi muokkaa
unge