kakara

Suomi

Substantiivi

kakara (12)

(arkikieltä, halventava) lapsi
Mölyävät naapurin kakarat.
(arkikieltä, halventava) poikkeuksellisen lapsellinen aikuinen; kiusoitteleva, näsäviisas, ilkikurinen tms. aikuinen
(vanhahtava, murteellinen) lanta kokkare

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑkɑrɑ/
tavutus: ka‧ka‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kakara	kakarat
genetiivi	kakaran	kakaroiden kakaroitten (kakarain)
partitiivi	kakaraa	kakaroita
akkusatiivi	kakara; kakaran	kakarat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kakarassa	kakaroissa
elatiivi	kakarasta	kakaroista
illatiivi	kakaraan	kakaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kakaralla	kakaroilla
ablatiivi	kakaralta	kakaroilta
allatiivi	kakaralle	kakaroille
muut sijamuodot
essiivi	kakarana	kakaroina
translatiivi	kakaraksi	kakaroiksi
abessiivi	kakaratta	kakaroitta
instruktiivi	–	kakaroin
komitatiivi	–	kakaroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kakara-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. halventava nimitys lapselle

englanti: brat
esperanto: bubo

ido: bubo
ruotsi: snorunge

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

venäjä: мальчишка m., пацан

Liittyvät sanat

Synonyymit

kakru

Johdokset

adjektiivit: kakaramainen

Yhdyssanat

kauhukakara

Aiheesta muualla

kakara Kielitoimiston sanakirjassa
Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kakara ja kersa. Kotimaisten kielten keskus