Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kakara (12)

  1. (arkikieltä, halventava) lapsi
    Mölyävät naapurin kakarat.
  2. (arkikieltä, halventava) poikkeuksellisen lapsellinen aikuinen; kiusoitteleva, näsäviisas, ilkikurinen tms. aikuinen
  3. (vanhahtava, murteellinen) lantakokkare

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑkɑrɑ/
  • tavutus: ka‧ka‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kakara kakarat
genetiivi kakaran kakaroiden
kakaroitten
(kakarain)
partitiivi kakaraa kakaroita
akkusatiivi kakara;
kakaran
kakarat
sisäpaikallissijat
inessiivi kakarassa kakaroissa
elatiivi kakarasta kakaroista
illatiivi kakaraan kakaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kakaralla kakaroilla
ablatiivi kakaralta kakaroilta
allatiivi kakaralle kakaroille
muut sijamuodot
essiivi kakarana kakaroina
translatiivi kakaraksi kakaroiksi
abessiivi kakaratta kakaroitta
instruktiivi kakaroin
komitatiivi kakaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kakara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Alapuolella olevat käännökset on merkitty tarkistettaviksi. Käännöksien sijoittamisessa tai niiden aitoudessa on ongelmia. Jos käännös on oikea, sijoita se yllä olevista taulukoista oikeaan.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kauhukakara

Aiheesta muualla muokkaa

  • kakara Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kakara ja kersa. Kotimaisten kielten keskus