kokkare

Suomi

Substantiivi

kokkare (48) (monikko kokkareet)

paakku, irtonainen kasauma
(puhekieltä) kokoomuslainen, Kokoomuksen kannattaja
persut ja kokkareet

Ääntäminen

IPA: /ˈkokːɑreˣ/
tavutus: kok‧ka‧re

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kokkare	kokkareet
genetiivi	kokkareen	kokkareiden kokkareitten
partitiivi	kokkaretta	kokkareita
akkusatiivi	kokkare; kokkareen	kokkareet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kokkareessa	kokkareissa
elatiivi	kokkareesta	kokkareista
illatiivi	kokkareeseen	kokkareisiin kokkareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kokkareella	kokkareilla
ablatiivi	kokkareelta	kokkareilta
allatiivi	kokkareelle	kokkareille
muut sijamuodot
essiivi	kokkareena	kokkareina
translatiivi	kokkareeksi	kokkareiksi
abessiivi	kokkareetta	kokkareitta
instruktiivi	–	kokkarein
komitatiivi	–	kokkareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kokkaree-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kokkaret-

Etymologia

[2]: < kokoomuksen nimestä tai sen lyhenteestä kok

Liittyvät sanat

Synonyymit

[2]: kokkari

Yhdyssanat

multakokkare, paskakokkare, savikokkare

Aiheesta muualla

kokkare Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kokkare&oldid=4642495”