Substantiivi

muokkaa

kohtuus (40)

  1. se, että on kohtuullinen
    kohtuus kaikessa
  2. (oikeustiede) asioiden tila, joka ei ole liian ankara eikä liian lievä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkoht̪uːs/
  • tavutus: koh‧tuus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kohtuus kohtuudet
genetiivi kohtuuden kohtuuksien
partitiivi kohtuutta kohtuuksia
akkusatiivi kohtuus;
kohtuuden
kohtuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kohtuudessa kohtuuksissa
elatiivi kohtuudesta kohtuuksista
illatiivi kohtuuteen kohtuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kohtuudella kohtuuksilla
ablatiivi kohtuudelta kohtuuksilta
allatiivi kohtuudelle kohtuuksille
muut sijamuodot
essiivi kohtuutena kohtuuksina
translatiivi kohtuudeksi kohtuuksiksi
abessiivi kohtuudetta kohtuuksitta
instruktiivi kohtuuksin
komitatiivi kohtuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kohtuude-
vahva vartalo kohtuute-
konsonantti-
vartalo
kohtuut-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • oikeus ja kohtuus
  • kohtuus kaikessa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kohtuus Kielitoimiston sanakirjassa