Wikipedia
Katso artikkeli Siitin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

siitin (33-C)

  1. (elimistö) urospuolen sukupuolielin; penis

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsiːt̪in/
  • tavutus: sii‧tin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi siitin siittimet
genetiivi siittimen siittimien
siitinten
partitiivi siitintä siittimiä
akkusatiivi siitin;
siittimen
siittimet
sisäpaikallissijat
inessiivi siittimessä siittimissä
elatiivi siittimestä siittimistä
illatiivi siittimeen siittimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi siittimellä siittimillä
ablatiivi siittimeltä siittimiltä
allatiivi siittimelle siittimille
muut sijamuodot
essiivi siittimenä
(siitinnä)
siittiminä
translatiivi siittimeksi siittimiksi
abessiivi siittimettä siittimittä
instruktiivi siittimin
komitatiivi siittimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo siittime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
siitin-

Etymologia

muokkaa

Johdos verbistä siitäsiittääsiitin[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • siitin Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 631 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

siitin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä siittää

Viitteet

muokkaa
  1. Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)