Substantiivi

muokkaa

kikkeli (6)[1]

  1. (lastenkieltä) siitin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkikːeli/
  • tavutus: kik‧ke‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kikkeli kikkelit
genetiivi kikkelin kikkelien
kikkeleiden
kikkeleitten
partitiivi kikkeliä kikkeleitä
kikkelejä
akkusatiivi kikkeli;
kikkelin
kikkelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kikkelissä kikkeleissä
elatiivi kikkelistä kikkeleistä
illatiivi kikkeliin kikkeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kikkelillä kikkeleillä
ablatiivi kikkeliltä kikkeleiltä
allatiivi kikkelille kikkeleille
muut sijamuodot
essiivi kikkelinä kikkeleinä
translatiivi kikkeliksi kikkeleiksi
abessiivi kikkelittä kikkeleittä
instruktiivi kikkelein
komitatiivi kikkeleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kikkeli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kikkeli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6