Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kulli ja Külli


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kulli (5)

  1. (alatyyliä) siitin
    Herään usein kulli kovana.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkulːi/, [ˈkulːi]
  • tavutus: kul‧li

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulli kullit
genetiivi kullin kullien
partitiivi kullia kulleja
akkusatiivi kulli;
kullin
kullit
sisäpaikallissijat
inessiivi kullissa kulleissa
elatiivi kullista kulleista
illatiivi kulliin kulleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kullilla kulleilla
ablatiivi kullilta kulleilta
allatiivi kullille kulleille
muut sijamuodot
essiivi kullina kulleina
translatiivi kulliksi kulleiksi
abessiivi kullitta kulleitta
instruktiivi kullein
komitatiivi kulleine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • Kuten sana mulkku, myös kulli on tarkoittanut aiemmin tyrää, pahkaa ja joitain muita pullahtaneita, muljahtaneita tai esiin työntyviä asioita.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

IdiomitMuokkaa

  • kulli seisoo penis on jäykistynyt

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kulli Kielitoimiston sanakirjassa

KetšuaMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kulli

  1. (varsinkin tumma) sinivioletti

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

ViroMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kulli

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kull
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kull

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kulli Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa