Katso myös: Kulli, Külli

Substantiivi

muokkaa

kulli (5)

  1. (alatyyliä) siitin
    Herään usein kulli kovana.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkulːi/, [ˈkulːi]
  • tavutus: kul‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulli kullit
genetiivi kullin kullien
(kullein)
partitiivi kullia kulleja
akkusatiivi kulli;
kullin
kullit
sisäpaikallissijat
inessiivi kullissa kulleissa
elatiivi kullista kulleista
illatiivi kulliin kulleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kullilla kulleilla
ablatiivi kullilta kulleilta
allatiivi kullille kulleille
muut sijamuodot
essiivi kullina kulleina
translatiivi kulliksi kulleiksi
abessiivi kullitta kulleitta
instruktiivi kullein
komitatiivi kulleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

todennäköisesti laina keskialasaksan sanasta kulle "kives" [1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Idiomit

muokkaa
  • kulli seisoo penis on jäykistynyt

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kulli Kielitoimiston sanakirjassa

Ketšua

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

kulli

  1. (varsinkin tumma) sinivioletti

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kulli

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kull
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kull

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kulli Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ””.