Katso myös: Kulli, Külli

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulli (5)

  1. (alatyyliä) siitin
    Herään usein kulli kovana.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkulːi/, [ˈkulːi]
  • tavutus: kul‧li

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulli kullit
genetiivi kullin kullien
(kullein)
partitiivi kullia kulleja
akkusatiivi kulli;
kullin
kullit
sisäpaikallissijat
inessiivi kullissa kulleissa
elatiivi kullista kulleista
illatiivi kulliin kulleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kullilla kulleilla
ablatiivi kullilta kulleilta
allatiivi kullille kulleille
muut sijamuodot
essiivi kullina kulleina
translatiivi kulliksi kulleiksi
abessiivi kullitta kulleitta
instruktiivi kullein
komitatiivi kulleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulli-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

todennäköisesti laina keskialasaksan sanasta kulle "kives" [1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Idiomit muokkaa

  • kulli seisoo penis on jäykistynyt

Aiheesta muualla muokkaa

  • kulli Kielitoimiston sanakirjassa

Ketšua muokkaa

Adjektiivi muokkaa

kulli

  1. (varsinkin tumma) sinivioletti

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Viro muokkaa

Substantiivi muokkaa

kulli

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kull
  2. (taivutusmuoto) yksikön partitiivi sanasta kull

Aiheesta muualla muokkaa

  • kulli Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. Teoksen verkkoversio.