Suomi muokkaa

 
Alligaattorin kita

Substantiivi muokkaa

kita (9-F)

  1. (anatomia) nielu
  2. pedon suu, usein kuvaannollisessa merkityksessä
    Australiassa on 27 vuoden aikana joutunut kaiken kaikkiaan 14 ihmistä suistokrokotiilin kitaan.
    Rohkeina kuoleman kitaan / hornan kattilaan ratsasti kuus sataa.
    Linnunpoikaset odottavat pesässä emoa kita ammollaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkit̪ɑ/
  • tavutus: ki‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kita kidat
genetiivi kidan kitojen
(kitain)
partitiivi kitaa kitoja
akkusatiivi kita;
kidan
kidat
sisäpaikallissijat
inessiivi kidassa kidoissa
elatiivi kidasta kidoista
illatiivi kitaan kitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kidalla kidoilla
ablatiivi kidalta kidoilta
allatiivi kidalle kidoille
muut sijamuodot
essiivi kitana kitoina
translatiivi kidaksi kidoiksi
abessiivi kidatta kidoitta
instruktiivi kidoin
komitatiivi kitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kida-
vahva vartalo kita-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

kita-aukko, kitahalkio, kitakaari, kitakieleke, kitakulma, kitalaki, kitaluu, kitapurje, kitapuu, kitarisa, kitasola, kitatulkki, leijonankita, leikkuukita

Anagrammit muokkaa

akti, kait

Aiheesta muualla muokkaa

  • kita Kielitoimiston sanakirjassa

Banggai muokkaa

Verbi muokkaa

kita

  1. nähdä

Indonesia muokkaa

Pronomini muokkaa

kita

  1. (persoonapronomini) me

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

kita

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivi sanasta kit
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta kit