Alligaattorin kita

Substantiivi

muokkaa

kita (9-F)

  1. (anatomia) nielu
  2. pedon suu, usein kuvaannollisessa merkityksessä
    Australiassa on 27 vuoden aikana joutunut kaiken kaikkiaan 14 ihmistä suistokrokotiilin kitaan.
    Rohkeina kuoleman kitaan / hornan kattilaan ratsasti kuus sataa.
    Linnunpoikaset odottavat pesässä emoa kita ammollaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkit̪ɑ/
  • tavutus: ki‧ta

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kita kidat
genetiivi kidan kitojen
(kitain)
partitiivi kitaa kitoja
akkusatiivi kita;
kidan
kidat
sisäpaikallissijat
inessiivi kidassa kidoissa
elatiivi kidasta kidoista
illatiivi kitaan kitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kidalla kidoilla
ablatiivi kidalta kidoilta
allatiivi kidalle kidoille
muut sijamuodot
essiivi kitana kitoina
translatiivi kidaksi kidoiksi
abessiivi kidatta kidoitta
instruktiivi kidoin
komitatiivi kitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kida-
vahva vartalo kita-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kita-aukko, kitahalkio, kitakaari, kitakieleke, kitakulma, kitalaki, kitaluu, kitapurje, kitapuu, kitarisa, kitasola, kitatulkki, leijonankita, leikkuukita

Anagrammit
muokkaa

akti, kait

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kita Kielitoimiston sanakirjassa

Banggai

muokkaa

kita

  1. nähdä

Indonesia

muokkaa

Pronomini

muokkaa

kita

  1. (persoonapronomini) me

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kita

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta kit
  2. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta kit