SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

mulkku (1-A)

  1. (alatyyliä) siitin
    No riittääkö sitä mulkkua sieltä?
  2. (alatyyliä, halventava) epämiellyttävä henkilö, kusipää
    Minun johtajani on täysi mulkku!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈmulkːu/
  • tavutus: mulk‧ku

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mulkku mulkut
genetiivi mulkun mulkkujen
partitiivi mulkkua mulkkuja
akkusatiivi mulkku;
mulkun
mulkut
sisäpaikallissijat
inessiivi mulkussa mulkuissa
elatiivi mulkusta mulkuista
illatiivi mulkkuun mulkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mulkulla mulkuilla
ablatiivi mulkulta mulkuilta
allatiivi mulkulle mulkuille
muut sijamuodot
essiivi mulkkuna mulkkuina
translatiivi mulkuksi mulkuiksi
abessiivi mulkutta mulkuitta
instruktiivi mulkuin
komitatiivi mulkkuine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Kuten sana kulli, mulkku on tarkoittanut aiemmin tyrää, pahkaa ja joitain muita pullahtaneita, muljahtaneita tai esiintyöntyviä asioita.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

siitin

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • mulkku Kielitoimiston sanakirjassa