Wikipedia
Katso artikkeli Pahka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

pahka (9)[1]

  1. puussa kasvava möykky
  2. iholla, nahkassa oleva kyhmy, patti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑhkɑ/
  • tavutus: pah‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi pahka pahkat
genetiivi pahkan pahkojen
(pahkain)
partitiivi pahkaa pahkoja
akkusatiivi pahka;
pahkan
pahkat
sisäpaikallissijat
inessiivi pahkassa pahkoissa
elatiivi pahkasta pahkoista
illatiivi pahkaan pahkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi pahkalla pahkoilla
ablatiivi pahkalta pahkoilta
allatiivi pahkalle pahkoille
muut sijamuodot
essiivi pahkana pahkoina
translatiivi pahkaksi pahkoiksi
abessiivi pahkatta pahkoitta
instruktiivi pahkoin
komitatiivi pahkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo pahka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

pahkakuppi, pahkasieni, pahkasika, synnytyspahka, säkäpahka, veripahka

Aiheesta muualla muokkaa

  • pahka Kielitoimiston sanakirjassa
  • pahka Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9