SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kyrpä (10-E)

  1. (alatyyliä) siitin
    Annoin kyrpää naapurin muijalle.
  2. (alatyyliä) toisia kohtaan hankala tai vihamielinen henkilö; mulkku
    Vittu toi Jaakko on kyrpä!
  3. (alatyyliä) vahva kirosana
    Voi kyrpä, tietokoneeni meni nyt paskaksi!

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkyrpæ/
  • tavutus: kyr‧pä

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyrpä kyrvät
genetiivi kyrvän kyrpien
(kyrpäin)
partitiivi kyrpää kyrpiä
akkusatiivi kyrpä;
kyrvän
kyrvät
sisäpaikallissijat
inessiivi kyrvässä kyrvissä
elatiivi kyrvästä kyrvistä
illatiivi kyrpään kyrpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyrvällä kyrvillä
ablatiivi kyrvältä kyrviltä
allatiivi kyrvälle kyrville
muut sijamuodot
essiivi kyrpänä kyrpinä
translatiivi kyrväksi kyrviksi
abessiivi kyrvättä kyrvittä
instruktiivi kyrvin
komitatiivi kyrpine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

Esiintyy ensimmäisen kerran sanakirjassa vuonna 1848: Johan Fredrik Wallin, Suomen- Wenäjän- ja Ruotsin-kielinen Sana-kirja, s. 360, painettu Hämeenlinnassa S. Nordenswanin kirjapainossa. Teoksessa Suomalaisen kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: "Suomen sanojen alkuperä: etymologinen sanakirja, Osa 1" vuodelta 1992 mainitaan, että sana esiintyisi ensimmäisen kerran Christfrid Gananderin kirjoituksissa vuonna 1786. Viron kielessä esiintyy niin ikään siitintä tarkoittava, kuitenkin neutraali sana "kürb" (Eesti mõistatused, s. 54, 2001, ISBN 9985811143). Näiden havaintojen valossa silloin tällöin esiintyvä käsitys siitä, että sana olisi n, 1800-luvun puoleenväliin asti tarkoittanut yksinäistä korkeaa (mänty)puuta, vaikuttaa epätodennäköiseltä.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

1. siitin

SynonyymitMuokkaa

1. siitin

2. henkilö

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kyrpänaama, kyrvänjatke, kyrvänsyylä

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kyrpä Kielitoimiston sanakirjassa