keks

Katso myös: Keks

Kroaatti

Substantiivi

kȅks m.  (monikko kȅksi)

1. keksi

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	keks	keksi
genetiivi	keksa	keksa
datiivi-lokatiivi	keksu	keksima
akkusatiivi	keks	kekse
vokatiivi	kekse	keksi
instrumentaali	keksom	keksima

Etymologia

• saksan Keks < englannin cakes

Viro

Substantiivi

keks (gen. keksu, part. keksu)

1. ruutuhyppely

Liittyvät sanat

• keksima

Yhdyssanat

• keksukast, keksumäng