Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keksiä

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta keksi

Verbi muokkaa

keksiä (61) (taivutus[luo])

  1. tehdä jokin uusi keksintö
    Bell keksi puhelimen.
  2. sepittää jotakin omasta päästään
    Keksin vain koko jutun.
  3. löytää vastaus
    Nyt keksin!
    Oletko keksinyt vastausta kysymykseeni?
  4. havaita
    Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään.
    Lehvästössä piileskelevää oravaa on vaikea keksiä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeksiæˣ/
  • tavutus: kek‧si‧ä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

keksimiskyky

Aiheesta muualla muokkaa

  • keksiä Kielitoimiston sanakirjassa