häkä

Katso myös: Haka, haka

Suomi

Substantiivi

häkä (10-D) (genetiivi: hään)

1. vähähappisessa tilassa tapahtuvassa vaillinaisessa hiilen palamisessa muodostuva kaasu, hiilimonoksidi

   Kitku varoittaa hajuttoman hään läsnäolosta.

   Tuuleta huone lämmityksen jälkeen kunnolla, ettei jää häkää ― muuten olemme aamulla kaikki ketarat suorin.

2. savunhaju, katku, käry
3. sumu, auer

Yllä oleva määritelmä on merkitty tarkistettavaksi.

1. viha, vihanpito

Yllä oleva määritelmä on merkitty tarkistettavaksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhækæ/
• tavutus: hä‧kä

Käännökset

1. hiilimonoksidi

Ks. hiilimonoksidi

Liittyvät sanat

• hiilimonoksidi

Yhdyssanat

häkäkaasu, häkälöyly, häkämyrkytys, häkäpönttö

Idiomit

• mennä johonkin kuin häkä – mennä hyvin kaupaksi
• täyttä häkää – täyttä vauhtia, täysillä

Aiheesta muualla

• häkä Kielitoimiston sanakirjassa
• häkä Tieteen termipankissa