Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

käry (1)[1]

  1. palamisen aihettama katku
  2. jääminen kiinni rikkomuksesta tai rikoksesta
    käry kävi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkæry/
  • tavutus: kä‧ry

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käry käryt
genetiivi käryn käryjen
partitiivi käryä käryjä
akkusatiivi käry;
käryn
käryt
sisäpaikallissijat
inessiivi käryssä käryissä
elatiivi kärystä käryistä
illatiivi käryyn käryihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käryllä käryillä
ablatiivi käryltä käryiltä
allatiivi kärylle käryille
muut sijamuodot
essiivi kärynä käryinä
translatiivi käryksi käryiksi
abessiivi käryttä käryittä
instruktiivi käryin
komitatiivi käryine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käry-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ruoankäry, ruudinkäry, skandaalinkäry

Aiheesta muualla muokkaa

  • käry Kielitoimiston sanakirjassa
  • käry Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1