Substantiivi

muokkaa

käry (1)[1]

  1. palamisen aihettama katku
  2. jääminen kiinni rikkomuksesta tai rikoksesta
    käry kävi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkæry/
  • tavutus: kä‧ry

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käry käryt
genetiivi käryn käryjen
partitiivi käryä käryjä
akkusatiivi käry;
käryn
käryt
sisäpaikallissijat
inessiivi käryssä käryissä
elatiivi kärystä käryistä
illatiivi käryyn käryihin
ulkopaikallissijat
adessiivi käryllä käryillä
ablatiivi käryltä käryiltä
allatiivi kärylle käryille
muut sijamuodot
essiivi kärynä käryinä
translatiivi käryksi käryiksi
abessiivi käryttä käryittä
instruktiivi käryin
komitatiivi käryine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käry-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

y-johtimella muodostettu substantiivi verbistä käristä[2]

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ruoankäry, ruudinkäry, skandaalinkäry

Aiheesta muualla

muokkaa
  • käry Kielitoimiston sanakirjassa
  • käry Tieteen termipankissa
  • Artikkelit 874, 1047 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
  2. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 228 Monitavuiset U-teonnimet ja sanan suhde kantaverbiin