Katso myös: haat
Wikipedia
Katso artikkeli Häät Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Häät

Substantiivi muokkaa

häät (18) (monikollinen)

  1. vihkimiseen, jossa kaksi ihmistä vihitään keskenään avioliittoon, liittyvä juhlatilaisuus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhæːt̪/
  • tavutus: häät

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi häät
genetiivi häiden
häitten
partitiivi häitä
akkusatiivi –;
häät
sisäpaikallissijat
inessiivi häissä
elatiivi häistä
illatiivi häihin
ulkopaikallissijat
adessiivi häillä
ablatiivi häiltä
allatiivi häille
muut sijamuodot
essiivi häinä
translatiivi häiksi
abessiivi häittä
instruktiivi häin
komitatiivi häine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hää-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Keskialasaksan hȫge, jonka merkitys oli ’erilaisten seremonioiden yhteydessä järjestettävät pidot’. Samaa alkuperää on eteläviron hähk, hähä ja hähad. Inkeroisen hǟD ja karjalan kielen heät, hiät sekä saamen vastineet (mm. pohjoissaamen heajat saatu suomen kautta.[1][2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hopeahäät, hääateria, hääitku, hääjuhla, hääkansa, hääkellot, hääkimppu, hääkutsu, hääkuva, häälahja, häälento, häämarssi, häämatka, häämenot, hääpari, hääpuhe, hääpuku, hääpäivä, häätalo, häätapa, häävieras, häävuode, hääväki, hääyö, kaksoishäät, kirkkohäät, kultahäät, tanssihäät, timanttihäät

Aiheesta muualla muokkaa

  • häät Kielitoimiston sanakirjassa
  • häät Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Jorma Koivulehto: Häät. Virittäjä, 2002, nro 4, s. 490-507. Artikkelin verkkoversio.
  2. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).