merituuli

Suomi

Substantiivi

merituuli

1. (ilmatiede) maata kohti suuntautuva meren ja rannikon päällä tapahtuva ilmavirtaus, joka johtuu maan ja meren lämpötilaeroista

Ääntäminen

• IPA: /ˈmeriˌt̪uːli/
• tavutus: me‧ri‧tuu‧li

Etymologia

yhdyssana sanoista meri ja tuuli

Käännökset

1. maata kohti suuntautuva meren ja rannikon päällä tapahtuva ilmavirtaus, joka johtuu maan ja meren lämpötilaeroista

englanti: sea breeze ruotsi: havsvind

turkki: deniz meltemi

Liittyvät sanat

• maatuuli

Aiheesta muualla

• merituuli Kielitoimiston sanakirjassa
• merituuli Tieteen termipankissa