Substantiivi

muokkaa

hirvijahti (5-F)[1]

  1. hirvenmetsästys, metsästysretki hirvien kaatamiseksi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhirʋiˌjɑht̪i/
  • tavutus: hir‧vi‧jah‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirvijahti hirvijahdit
genetiivi hirvijahdin hirvijahtien
(hirvijahtein)
partitiivi hirvijahtia hirvijahteja
akkusatiivi hirvijahti;
hirvijahdin
hirvijahdit
sisäpaikallissijat
inessiivi hirvijahdissa hirvijahdeissa
elatiivi hirvijahdista hirvijahdeista
illatiivi hirvijahtiin hirvijahteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirvijahdilla hirvijahdeilla
ablatiivi hirvijahdilta hirvijahdeilta
allatiivi hirvijahdille hirvijahdeille
muut sijamuodot
essiivi hirvijahtina hirvijahteina
translatiivi hirvijahdiksi hirvijahdeiksi
abessiivi hirvijahditta hirvijahdeitta
instruktiivi hirvijahdein
komitatiivi hirvijahteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hirvijahdi-
vahva vartalo hirvijahti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F