Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hirvijahti (5-F)[1]

  1. hirvenmetsästys, metsästysretki hirvien kaatamiseksi

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhirʋiˌjɑht̪i/
  • tavutus: hir‧vi‧jah‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirvijahti hirvijahdit
genetiivi hirvijahdin hirvijahtien
(hirvijahtein)
partitiivi hirvijahtia hirvijahteja
akkusatiivi hirvijahti;
hirvijahdin
hirvijahdit
sisäpaikallissijat
inessiivi hirvijahdissa hirvijahdeissa
elatiivi hirvijahdista hirvijahdeista
illatiivi hirvijahtiin hirvijahteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirvijahdilla hirvijahdeilla
ablatiivi hirvijahdilta hirvijahdeilta
allatiivi hirvijahdille hirvijahdeille
muut sijamuodot
essiivi hirvijahtina hirvijahteina
translatiivi hirvijahdiksi hirvijahdeiksi
abessiivi hirvijahditta hirvijahdeitta
instruktiivi hirvijahdein
komitatiivi hirvijahteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hirvijahdi-
vahva vartalo hirvijahti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F