Katso myös: Hirvi
Wikipedia
Katso artikkeli Hirvi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Hirviuros

Substantiivi

muokkaa

hirvi (7)

  1. pohjoisella pallonpuoliskolla elävä märehtijöihin lukeutuva maapallon suurin hirvieläin (Alces alces)
    Vain hirvihärällä on sarvet.
    Hirvi on moniavioinen.
    Hirvi oli muinainen kulttieläin.
  2. hirvi ruoka-aineena, hirvenliha
  3. myös jokin muu Alces-suvun suurikokoinen hirvieläin tai sellaisen yksilö

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhirʋi/
  • tavutus: hir‧vi

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hirvi hirvet
genetiivi hirven hirvien
(hirvein)
partitiivi hirveä hirviä
akkusatiivi hirvi;
hirven
hirvet
sisäpaikallissijat
inessiivi hirvessä hirvissä
elatiivi hirvestä hirvistä
illatiivi hirveen hirviin
ulkopaikallissijat
adessiivi hirvellä hirvillä
ablatiivi hirveltä hirviltä
allatiivi hirvelle hirville
muut sijamuodot
essiivi hirvenä hirvinä
translatiivi hirveksi hirviksi
abessiivi hirvettä hirvittä
instruktiivi hirvin
komitatiivi hirvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hirve-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hirvenajo, hirvenjuuri, hirvenkaato, hirvenliha, hirvenmetsästys, hirvennahka, hirvenpyynti, hirvenpää, hirvensarvi, hirvensarvisuola, hirventalja, hirvenvasa, hirvenvasikka, hirviaita, hirviammunta, hirvieläin, hirvihärkä, hirvijahti, hirvikanta, hirvikivääri, hirvikoira, hirvikolari, hirvikärpänen, hirvilehmä, hirvilupa, hirvipaisti, hirvipassi, hirvipeijaiset, hirvipeili, hirviporukka, hirvivaara, hirvivahinko, hirvivahinkovakuutus, kanadanhirvi, myskihirvi, naarashirvi, saksanhirvi, uroshirvi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hirvi Kielitoimiston sanakirjassa
  • hirvi Tieteen termipankissa
  • hirvi Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • Artikkeli 979 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.