SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

rokotus (39)[1]

  1. (lääketiede) toimenpide, jossa annetaan rokote
    Rokotusta suositellaan erityisesti riskiryhmiin kuuluville.
  2. (kuvaannollisesti) karaisu, suojaava tottumus
    Se oli heille rokotuksena vaikeiden tilanteiden varalle.
  3. (kuvaannollisesti, arkikieltä) veloitus
    Tililtäni oli tehty tällainen rokotus.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈrokot̪us/
  • tavutus: ro‧ko‧tus

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rokotus rokotukset
genetiivi rokotuksen rokotusten
rokotuksien
partitiivi rokotusta rokotuksia
akkusatiivi rokotus;
rokotuksen
rokotukset
sisäpaikallissijat
inessiivi rokotuksessa rokotuksissa
elatiivi rokotuksesta rokotuksista
illatiivi rokotukseen rokotuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi rokotuksella rokotuksilla
ablatiivi rokotukselta rokotuksilta
allatiivi rokotukselle rokotuksille
muut sijamuodot
essiivi rokotuksena rokotuksina
translatiivi rokotukseksi rokotuksiksi
abessiivi rokotuksetta rokotuksitta
instruktiivi rokotuksin
komitatiivi rokotuksine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

calmetterokotus, influenssarokotus, isorokkorokotus, jäykkäkouristusrokotus, kolerarokotus, lavantautirokotus, rokotusaine, rokotusarpi, rokotusneula, rokotusohjelma, rokotuspakko, rokotuspiikki, rokotussuoja, rokotustodistus, syöttirokotus, tehosterokotus, tuberkuloosirokotus

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39