veloitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaveloitus (39)
- se, että veloitetaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈʋeloi̯t̪us/
- tavutus: ve‧loi‧tus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veloitus | veloitukset |
| genetiivi | veloituksen | veloitusten veloituksien |
| partitiivi | veloitusta | veloituksia |
| akkusatiivi | veloitus; veloituksen |
veloitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veloituksessa | veloituksissa |
| elatiivi | veloituksesta | veloituksista |
| illatiivi | veloitukseen | veloituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veloituksella | veloituksilla |
| ablatiivi | veloitukselta | veloituksilta |
| allatiivi | veloitukselle | veloituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veloituksena | veloituksina |
| translatiivi | veloitukseksi | veloituksiksi |
| abessiivi | veloituksetta | veloituksitta |
| instruktiivi | – | veloituksin |
| komitatiivi | – | veloituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veloitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
veloitus- | |
Etymologia
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- veloitus Kielitoimiston sanakirjassa