Substantiivi

muokkaa

lopetus (39)

  1. lopettaminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlopet̪us/
  • tavutus: lo‧pe‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lopetus lopetukset
genetiivi lopetuksen lopetusten
lopetuksien
partitiivi lopetusta lopetuksia
akkusatiivi lopetus;
lopetuksen
lopetukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lopetuksessa lopetuksissa
elatiivi lopetuksesta lopetuksista
illatiivi lopetukseen lopetuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lopetuksella lopetuksilla
ablatiivi lopetukselta lopetuksilta
allatiivi lopetukselle lopetuksille
muut sijamuodot
essiivi lopetuksena lopetuksina
translatiivi lopetukseksi lopetuksiksi
abessiivi lopetuksetta lopetuksitta
instruktiivi lopetuksin
komitatiivi lopetuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lopetukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lopetus-

Etymologia

muokkaa

verbi lopettaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa