kitupiikki

Suomi

Substantiivi

kitupiikki (5-A)

1. äärimmäisen saita ihminen

   Olet varsinainen kitupiikki!

2. (vanhentunut) etenkin kekrinä käytetty nauriiseen koverrettu lyhty, jonka sisuksessa paloi lampaantaliin painettu huokoinen tikku; myöhemmin muu samantyyppinen heikkotehoinen valonlähde

   Mari asetti kitupiikin ja tulitikut lattialle siihen likelle, sammutti valkean ja siunasi itsensä. (Minna Canth,Köyhää kansaa)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkit̪uˌpiːkːi/
• tavutus: ki‧tu‧piik‧ki

Etymologia

Alunperin kitupiikki on esiintynyt muodossa kituniikki ja kitunikki, missä alkuosa kitu kuvaa liekkiä, joka hädin tuskin palaa (ns. kituu), ja loppuosa niikki tai nikki tulee venäjän -ник-päätteestä (vrt. niekka). Myöhemmin loppuosa on muuntunut kansanomaiseen muotoon piikki (vrt. sanan sjuk muuntuminen muotoon sukka sanassa mustasukkainen).

Käännökset

1. saita ihminen

englanti: scrooge, cheapskate, miser, meanie, niggard, moneygrubber, tightwad espanja: avaro m., tacaño m., roñoso m. italia: avaro m., tirchio m. latina: homo avarus m. puola: skąpiec

ranska: avare m. ruotsi: snåljåp, girigbuk saksa: Geizhals m., Geizkragen m., Geizbock m. viro: ihnuskoi, kooner, ihnuskael

Aiheesta muualla

• kitupiikki Kielitoimiston sanakirjassa