Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

kitua (52-F) (taivutus[luo])

  1. kärsiä (pitkään) kivuista; olla tuskissaan, henkihievereissä
  2. elää tai olla puutteessa, huonoissa oloissa tms.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkit̪uɑˣ/
  • tavutus: ki‧tu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kitua Kielitoimiston sanakirjassa