kituminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakituminen (38)
- teonnimi verbistä kitua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kituminen | kitumiset |
| genetiivi | kitumisen | kitumisten kitumisien |
| partitiivi | kitumista | kitumisia |
| akkusatiivi | kituminen; kitumisen |
kitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kitumisessa | kitumisissa |
| elatiivi | kitumisesta | kitumisista |
| illatiivi | kitumiseen | kitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kitumisella | kitumisilla |
| ablatiivi | kitumiselta | kitumisilta |
| allatiivi | kitumiselle | kitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kitumisena (kitumisna) |
kitumisina |
| translatiivi | kitumiseksi | kitumisiksi |
| abessiivi | kitumisetta | kitumisitta |
| instruktiivi | – | kitumisin |
| komitatiivi | – | kitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kitumis- | |