kiduttaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakiduttaa (53-C) (taivutus[luo])
- aiheuttaa toiselle fyysistä tai psyykkistä tuskaa esimerkiksi tietojen saamiseksi
- Kiduttakaa minua, kunnes kuolen!
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkidut̪ːɑːˣ/
- tavutus: ki‧dut‧taa
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kiduttaja, kiduttaminen, kidutus
Aiheesta muualla
muokkaa- kiduttaa Kielitoimiston sanakirjassa