kiduttaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakiduttaja (10)
- henkilö, joka kiduttaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkidut̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: ki‧dut‧ta‧ja
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiduttaja | kiduttajat |
| genetiivi | kiduttajan | kiduttajien (kiduttajain) |
| partitiivi | kiduttajaa | kiduttajia |
| akkusatiivi | kiduttaja; kiduttajan |
kiduttajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiduttajassa | kiduttajissa |
| elatiivi | kiduttajasta | kiduttajista |
| illatiivi | kiduttajaan | kiduttajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiduttajalla | kiduttajilla |
| ablatiivi | kiduttajalta | kiduttajilta |
| allatiivi | kiduttajalle | kiduttajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiduttajana | kiduttajina |
| translatiivi | kiduttajaksi | kiduttajiksi |
| abessiivi | kiduttajatta | kiduttajitta |
| instruktiivi | – | kiduttajin |
| komitatiivi | – | kiduttajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiduttaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka kiduttaa
|
Aiheesta muualla
muokkaa- kiduttaja Kielitoimiston sanakirjassa