Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

piillä

  1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivi sanasta pii
  2. (taivutusmuoto) monikon adessiivi sanasta pii

Verbi muokkaa

piillä (67) (taivutus[luo])

  1. olla piilossa, olla huomaamattomissa, olla toteutumatta
    Piilevät piilevät piilevät.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpiːlːæˣ/
  • tavutus: piil‧lä

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • piillä Kielitoimiston sanakirjassa