piillä

Suomi

Substantiivi

piillä

1. (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta pii
2. (taivutusmuoto) monikon adessiivi sanasta pii

Verbi

piillä (67) (taivutus[luo])

1. olla piilossa, olla huomaamattomissa, olla toteutumatta

   Piilevät piilevät piilevät.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiːlːæˣ/
• tavutus: piil‧lä

Käännökset

1. olla piilossa, olla huomaamattomissa, olla toteutumatta

englanti: to be hidden, latent

ruotsi: vara gömt

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: piileminen
• verbit: piileksiä, piileskellä

Aiheesta muualla

• piillä Kielitoimiston sanakirjassa