Substantiivi

muokkaa

piilo (1)[1]

  1. paikka, johon piiloudutaan tai piilotetaan jotakin, eikä muiden ole tarkoitus löytää
    Olimme piilosilla ja pysyttelimme piilossa niin kauan, että etsijät kyllästyivät.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈpiːlo/
  • tavutus: pii‧lo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piilo piilot
genetiivi piilon piilojen
partitiivi piiloa piiloja
akkusatiivi piilo;
piilon
piilot
sisäpaikallissijat
inessiivi piilossa piiloissa
elatiivi piilosta piiloista
illatiivi piiloon piiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piilolla piiloilla
ablatiivi piilolta piiloilta
allatiivi piilolle piiloille
muut sijamuodot
essiivi piilona piiloina
translatiivi piiloksi piiloiksi
abessiivi piilotta piiloitta
instruktiivi piiloin
komitatiivi piiloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo piilo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

karttupiilo, kuurupiilo, nakkipiilo, piilofarmari, piilohomo, piilokamera, piilokarsastus, piilokives, piilokonttori, piilokuva, piilokärki, piilolinssi, piilomainonta, piilopaikka, piilopirtti, piilopisto, piilorasva, piilosarana, piiloseksi, piilosilmukka, piilosokkeli, piilotajunta, piiloviesti

Aiheesta muualla

muokkaa
  • piilo Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1