piilo
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- paikka, johon piiloudutaan tai piilotetaan jotakin, eikä muiden ole tarkoitus löytää
- Olimme piilosilla ja pysyttelimme piilossa niin kauan, että etsijät kyllästyivät.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈpiːlo/
- tavutus: pii‧lo
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | piilo | piilot |
| genetiivi | piilon | piilojen |
| partitiivi | piiloa | piiloja |
| akkusatiivi | piilo; piilon |
piilot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | piilossa | piiloissa |
| elatiivi | piilosta | piiloista |
| illatiivi | piiloon | piiloihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | piilolla | piiloilla |
| ablatiivi | piilolta | piiloilta |
| allatiivi | piilolle | piiloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | piilona | piiloina |
| translatiivi | piiloksi | piiloiksi |
| abessiivi | piilotta | piiloitta |
| instruktiivi | – | piiloin |
| komitatiivi | – | piiloine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | piilo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. paikka, johon piiloudutaan tai piilotetaan jotakin, eikä muiden ole tarkoitus löytää
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- piilo Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1