SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

piilo (1)[1]

  1. paikka, johon piiloudutaan tai piilotetaan jotakin, eikä muiden ole tarkoitus löytää
    Olimme piilosilla ja pysyttelimme piilossa niin kauan, että etsijät kyllästyivät.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈpiːlo/
  • tavutus: pii‧lo

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piilo piilot
genetiivi piilon piilojen
partitiivi piiloa piiloja
akkusatiivi piilo;
piilon
piilot
sisäpaikallissijat
inessiivi piilossa piiloissa
elatiivi piilosta piiloista
illatiivi piiloon piiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi piilolla piiloilla
ablatiivi piilolta piiloilta
allatiivi piilolle piiloille
muut sijamuodot
essiivi piilona piiloina
translatiivi piiloksi piiloiksi
abessiivi piilotta piiloitta
instruktiivi piiloin
komitatiivi piiloine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

karttupiilo, kuurupiilo, piilofarmari, piilokamera, piilokarsastus, piilokives, piilokonttori, piilokuva, piilokärki, piilolinssi, piilomainonta, piilopaikka, piilopirtti, piilopisto, piilorasva, piilosarana, piiloseksi, piilosilmukka, piilotajunta, piiloviesti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • piilo Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1