Wikipedia
Katso artikkeli Kirppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kirppu (1-B)

  1. jokin Siphonaptera-lahkon pieni, siivetön, sivuilta litistynyt hyönteinen, joka hyppii voimakkailla takajaloilla ja elää loisena lämminveristen karvapeitteessä imien verta
  2. (arkikieltä) rantakirppu, pienikokoinen avomallinen ajoneuvo

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkirp.pu/
  • tavutus: kirp‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kirppu kirput
genetiivi kirpun kirppujen
partitiivi kirppua kirppuja
akkusatiivi kirppu;
kirpun
kirput
sisäpaikallissijat
inessiivi kirpussa kirpuissa
elatiivi kirpusta kirpuista
illatiivi kirppuun kirppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kirpulla kirpuilla
ablatiivi kirpulta kirpuilta
allatiivi kirpulle kirpuille
muut sijamuodot
essiivi kirppuna kirppuina
translatiivi kirpuksi kirpuiksi
abessiivi kirputta kirpuitta
instruktiivi kirpuin
komitatiivi kirppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kirpu-
vahva vartalo kirppu-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Mahdollisesti samaa sanuetta kuin kirvota, joka tarkoittaa murteissa ’singahtamista, ponnahtamista’, jolloin nimi tulisi hyönteisen hyppäämiskyvystä.[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

hiekkakirppu, hietakirppu, ihmiskirppu, kirppupeli, kirppusirkus, kirpputori, kirpunpurema, koirankirppu, rantakirppu, vesikirppu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kirppu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kirsti Aapala: Kieli-ikkuna: Kirppuja, luteita, täitä. Helsingin Sanomat, 23.3.1999. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.9.2017