tökötti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) tahnamainen aine
- (vanhahtava) koivuterva, tuohiterva
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪økøt̪ːi/
- tavutus: tö‧köt‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tökötti | tökötit |
genetiivi | tökötin | tököttien (tököttein) |
partitiivi | tököttiä | tököttejä |
akkusatiivi | tökötti; tökötin |
tökötit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tökötissä | tököteissä |
elatiivi | tökötistä | tököteistä |
illatiivi | tököttiin | tökötteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tökötillä | tököteillä |
ablatiivi | tökötiltä | tököteiltä |
allatiivi | tökötille | tököteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tököttinä | tökötteinä |
translatiivi | tökötiksi | tököteiksi |
abessiivi | tökötittä | tököteittä |
instruktiivi | – | tökötein |
komitatiivi | – | tökötteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tököti- | |
vahva vartalo | tökötti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Sana on laina venäjän tuohitervaa merkitsevästä sanasta дёготь. Tökötti tunnetaan suomen murteissa ja suomen kirjakieleen se on tullut 1800-luvun puolivälin tienoilla. Se mainitaan esimerkiksi 1853 ilmestyneessä Daniel Europaeuksen sanakirjassa.[2]
Käännökset muokkaa
1. tahmainen aine
|
Aiheesta muualla muokkaa
- tökötti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1388. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.