SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

tumma (10) (komparatiivi tummempi, superlatiivi tummin) (taivutus)

  1. valaistukseltaan pimeä
  2. väriltään mustaan vivahtava
  3. (leivästä) jonka taikina sisältää leseitä
    Tuo kaupasta tummaa leipää.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ummɑ/
  • tavutus: tum‧ma

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

tummanharmaa, tumma siirappi, tummasilmä, tummatukka, tummaverikkö

SubstantiiviMuokkaa

tumma (10)[1]

  1. romani, mustalainen

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tumma tummat
genetiivi tumman tummien
(tummain)
partitiivi tummaa tummia
akkusatiivi tumma;
tumman
tummat
sisäpaikallissijat
inessiivi tummassa tummissa
elatiivi tummasta tummista
illatiivi tummaan tummiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tummalla tummilla
ablatiivi tummalta tummilta
allatiivi tummalle tummille
muut sijamuodot
essiivi tummana tummina
translatiivi tummaksi tummiksi
abessiivi tummatta tummitta
instruktiivi tummin
komitatiivi tummine-
+ omistusliite

RuotsiMuokkaa

VerbiMuokkaa

tumma

  1. peukaloida
  2. kopeloida
  3. kosketella

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10