Katso myös: romaani, Romani, romaní
Wikipedia
Katso artikkeli Romani Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa
romani
Kielikoodit
ISO 639-1:
ISO 639-2:
ISO 639-3:rom
Wikisanakirja
Aineisto:Romanin kieli

romani (6)[1]

  1. Pohjois-Intiasta aikoinaan lähteneen kiertolaiskansan jäsen, mustalainen, romaniheimon jäsen
  2. romanin kieli, romanikieli (kielitunnus: rom), indoarjalainen kieli, jota romanit puhuvat
  3. Suomen romanikieli (kielitunnus: rmf), puhujia Suomessa ja Ruotsissa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈromɑni/
  • tavutus: ro‧ma‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi romani romanit
genetiivi romanin romanien
romaneiden
romaneitten
partitiivi romania romaneita
romaneja
akkusatiivi romani;
romanin
romanit
sisäpaikallissijat
inessiivi romanissa romaneissa
elatiivi romanista romaneista
illatiivi romaniin romaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi romanilla romaneilla
ablatiivi romanilta romaneilta
allatiivi romanille romaneille
muut sijamuodot
essiivi romanina romaneina
translatiivi romaniksi romaneiksi
abessiivi romanitta romaneitta
instruktiivi romanein
komitatiivi romaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo romani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • romanikielinen rom ('mies', 'ihminen'). Nimitys hyväksyttiin kansanryhmälle romanien konferenssissa Lontoossa 1971.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Kieli
Yhdyssanat
muokkaa

romanikulttuuri, romanimies, romaniväestö, romaniyhteisö

Aiheesta muualla

muokkaa

Latina

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

rōmānī

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta rōmānus
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta rōmānus
  3. (taivutusmuoto) monikon maskuliinin nominatiivimuoto sanasta rōmānus

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6