Katso myös: Manne

Substantiivi

muokkaa

manne (8)

  1. (halventava, rasistinen) varsinkin miespuolinen romani

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑnːe/
  • tavutus: man‧ne

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manne mannet
genetiivi mannen mannejen
(mannein)
partitiivi mannea manneja
akkusatiivi manne;
mannen
mannet
sisäpaikallissijat
inessiivi mannessa manneissa
elatiivi mannesta manneista
illatiivi manneen manneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi mannella manneilla
ablatiivi mannelta manneilta
allatiivi mannelle manneille
muut sijamuodot
essiivi mannena manneina
translatiivi manneksi manneiksi
abessiivi mannetta manneitta
instruktiivi mannein
komitatiivi manneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manne-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

meikämanne

Aiheesta muualla

muokkaa
  • manne Kielitoimiston sanakirjassa

Afrikaans

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manne

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta man

Eteläsaame

muokkaa

Pronomini

muokkaa

manne

  1. (persoonapronomini) minä

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manne

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta manna

Keskienglanti

muokkaa

Pronomini

muokkaa

manne

  1. rinnakkaismuoto sanasta man

Substantiivi

muokkaa

manne

  1. rinnakkaismuoto sanasta mon

Keskihollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manne m./f.

  1. punottu kori

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manne f.

  1. manna

Etymologia

muokkaa
  • samaa tarkoittavasta muinaiskreikan sanasta μάννα

Substantiivi

muokkaa

manne

  1. (taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta mannus

Oksitaani

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manne m.

  1. aika

Pohjoissaame

muokkaa

Adverbi

muokkaa

manne

  1. miksi

Aiheesta muualla

muokkaa
  • manne Saamelaiskielten etymologisessa tietokannassa Álgussa

manne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin kaksikon ensimmäisen persoonan preesens verbistä mannat
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin monikon kolmannen persoonan imperfekti verbistä mannat

Ranska

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

manne f. (monikko mannes)

  1. manna
    les jeux télévisés, manne pour les chaînes de télévision
    televisioidut kisat, mannaa tv-kanaville
  2. odottamaton siunaus, positiivinen yllätys

Etymologia

muokkaa
  • suoralaina latinasta

Substantiivi

muokkaa

manne f. (monikko mannes)

  1. suuri punottu kori

Etymologia

muokkaa
  • suoralaina keskihollannista

Aiheesta muualla

muokkaa
  • manne Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

manne

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä mannen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä mannen
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä mannen