Katso myös: mánná, männä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

manna (9)

  1. Raamatun Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka, jolla Jumala pitää Egyptistä pakoon lähteneet israelilaiset hengissä näiden vaeltaessa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan
  2. (kuvaannollisesti) jollekin tapahtuva hyvä asia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑnːɑ/
  • tavutus: man‧na

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manna
genetiivi mannan
partitiivi mannaa
akkusatiivi manna;
mannan
sisäpaikallissijat
inessiivi mannassa
elatiivi mannasta
illatiivi mannaan
ulkopaikallissijat
adessiivi mannalla
ablatiivi mannalta
allatiivi mannalle
muut sijamuodot
essiivi mannana
translatiivi mannaksi
abessiivi mannatta
instruktiivi
komitatiivi mannoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo manna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

  • latinan ja muinaiskreikan kautta heprean מן (mān), jonka alkuperä tuntematon, mahdollisesti muinaisegyptin
    mn
    n
    nw
    W
    Hn
    "jonkin myrhalta tuoksuva valkoinen kasvi"

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

mannajäkälä, mannakaskas, mannapuuro, mannaryyni, mannasaarni, mannasokeri, mannasuurimo, mannatamariski, mannavelli

Aiheesta muualla muokkaa

  • manna Kielitoimiston sanakirjassa

Islanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

manna

  1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen genetiivimuoto sanasta maður