Wikipedia
Katso artikkeli Himo Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

himo (1)[1]

  1. kiihkeä halu saada jotain
  2. seksuaalinen halu jotain kohtaan
  3. yksi raamatullisista kuolemansynneistä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhimo/
  • tavutus: hi‧mo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi himo himot
genetiivi himon himojen
partitiivi himoa himoja
akkusatiivi himo;
himon
himot
sisäpaikallissijat
inessiivi himossa himoissa
elatiivi himosta himoista
illatiivi himoon himoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi himolla himoilla
ablatiivi himolta himoilta
allatiivi himolle himoille
muut sijamuodot
essiivi himona himoina
translatiivi himoksi himoiksi
abessiivi himotta himoitta
instruktiivi himoin
komitatiivi himoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo himo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

himoliikkuja, himopolttaja, himoruoka, himourheilija, intohimo, juomahimo, kostonhimo, kullanhimo, kunnianhimo, murhanhimo, nautinnonhimo, pelihimo, rahanhimo, saaliinhimo, tupakanhimo, vallanhimo, verenhimo, viinanhimo, voitonhimo

Aiheesta muualla

muokkaa
  • himo Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 1035 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1