SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

inho (1)

  1. voimakas vastenmielisyyden tunne

ÄäntäminenMuokkaa

  • tavutus: in‧ho

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi inho inhot
genetiivi inhon inhojen
partitiivi inhoa inhoja
akkusatiivi inho;
inhon
inhot
sisäpaikallissijat
inessiivi inhossa inhoissa
elatiivi inhosta inhoista
illatiivi inhoon inhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi inholla inhoilla
ablatiivi inholta inhoilta
allatiivi inholle inhoille
muut sijamuodot
essiivi inhona inhoina
translatiivi inhoksi inhoiksi
abessiivi inhotta inhoitta
instruktiivi inhoin
komitatiivi inhoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

inhorealismi, itseinho

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • inho Kielitoimiston sanakirjassa