taipumus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaataipumus (39)
- synnynnäinen kyky; ominainen piirre; alttius johonkin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈt̪ɑi̯pumus/
- tavutus: tai‧pu‧mus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | taipumus | taipumukset |
genetiivi | taipumuksen | taipumusten taipumuksien |
partitiivi | taipumusta | taipumuksia |
akkusatiivi | taipumus; taipumuksen |
taipumukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | taipumuksessa | taipumuksissa |
elatiivi | taipumuksesta | taipumuksista |
illatiivi | taipumukseen | taipumuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | taipumuksella | taipumuksilla |
ablatiivi | taipumukselta | taipumuksilta |
allatiivi | taipumukselle | taipumuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | taipumuksena | taipumuksina |
translatiivi | taipumukseksi | taipumuksiksi |
abessiivi | taipumuksetta | taipumuksitta |
instruktiivi | – | taipumuksin |
komitatiivi | – | taipumuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | taipumukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
taipumus- |
Käännökset
muokkaa1. synnynnäinen kyky; ominainen piirre; alttius johonkin
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- taipumus Kielitoimiston sanakirjassa